Ranskan matka maailmanmestaruuteen on ollut pitkä ja strateginen prosessi, jossa infrastruktuurin, valmennuksen ja kotimaan sarjatoiminnan kehittäminen on kantanut hedelmää. Webb Ellis Cupin voittokamppailusta syntynyt itseluottamus antaa joukkueelle henkistä yliotetta, kun se kohtaa uuden haasteen. Samalla menestys tuo mukanaan valtavan odotusten paineen – keskittyminen ryhmävaiheissa ja aliarvioimisen välttäminen on elintärkeää. Tässä osiossa tarkastelemme, miten Ranska yhdistelee perinteitä ja innovaatioita sekä hyödyntää kotikenttäetuja ja oppii aiemmista kilpailuista varmistaakseen vahvan pohjan puhtaalle mestaruuspuolustukselle.
Antoine Dupontin nokkela pelinrakentelu ja tarkat syötöt muodostavat Ranskan hyökkäyksen johtotähden, mutta liike-energiaa syntyy myös Damian Penaudin ja Gaël Fickou’n yhteistyöstä. Eturivin voimapesänä kapteeni Charles Ollivon johdattaa konetta yhdessä Jean-Baptiste Grosin kanssa, jonka kantopotkut ja riistonhallinta tuovat uutta virtaa. Puolustuksen tukipilareihin lukeutuvat Gregory Alldritt ja kumppanit, jotka varmistavat, ettei omia maalia luovuteta helposti. Tämä osio esittelee nämä keskeiset pelaajat ja selvittää, miten heidän osaamisensa ja johtajuutensa muovaavat Ranskan pelitempoa, kenttäalueen hallintaa ja lopullista menestystä.
Nykyaikainen rugby vaatii joustavuutta: Ranska on kehittänyt pelityyliä, jossa perinteinen linjaheittojen hallinta yhdistyy nopeisiin ja luoviin offloadeihin. Data-analytiikka auttaa valitsemaan optimaaliset linjaheitot ja reagoimaan vastustajien puolustuksiin. Erikoisjoukkueet ovat keskeisiä pallonriistoissa ja nopeissa vastahyökkäyksissä, ja vaihtelevat blitz-nopeudet pitävät vastustajan puolustuksen varpaillaan. Tässä osiossa pureudutaan valmennustiimien suunnitelmiin ja harjoituksiin, joiden ansiosta Ranska pystyy sopeutumaan pelin sisällä, neutraloimaan vastustajien vahvuudet ja toteuttamaan omia pelisuunnitelmiaan kriittisillä hetkillä.
